Perjantaina olin ensimmäistä päivää työharjoittelupaikassani
Serenity Beauty Roomsissa. Parturi-kampaamo on iso paikka ja siellä
työskentelee noin 10 ihmistä… luulisin? He vain tulevat ja menevät ja välillä
on milloin kenelläkin vapaapäivää sun muuta, niin ei pysy yhtään laskuissa kuka
on töissä milloinkin ja onko työntekijöitä vielä lisää ja he eivät ole vain
osuneet samalle päivälle mun kanssa. Serenityssä tarjotaan hiuspalveluita sekä
kauneuspalveluita hiustenleikkuusta kasvohoitoon.
Mun ensimmäiset tuntemukset työharjoittelupaikasta on hyvät.
Serenityssä on enimmäkseen hyvä ilmapiiri työntekijöiden kesken vaikka SE
Michael kenestä puhuin jo aikaisemmin haluaa välillä aiheuttaa vähän
hämmennystä. Kaikki ovat olleet mulle
tosi mukavia ja ymmärrän lähes kaiken mitä ne puhuu. Mun englannin puhumista on
kehuttu kauheesti ja ihmiset ihmettelee miten osaan puhua sitä niin hyvin. En
määä tiiä? Mä vaan osaan. Mun ala-asteen englanninopettaja aina sano mulle,
että osaa lausua englanninkielisiä sanoja hyvin, koska mulla on ärrävika. Makes
sense?
Tällä työharjoittelujaksolla keskityn vaan toisen maan
kulttuurin omaksumiseen ja siihen, miten asiat tehdään täällä. Pääsen myös
seuraamaan todella taitavien ammattilaisten upeaa käsityötä ja tutustumaan
mukaviin ihmisiin. Itse en pääse tekemään asiakkaita, koska täällä on
opiskelijoiden suhteen vähän erilainen kulttuuri. Ensin he ilmeisesti menevät
collegeen opiskelemaan parturi-kampaajaksi ja ovat siellä muutaman päivän
viikossa ja muutaman päivän viikossa jossakin kampaamossa tekemässä assistentin
hommia eli pesemässä asiakkaiden hiuksia, siivoamassa, palvelemassa asiakkaita
ja seuraamassa ammattilaisten työskentelyä. Täällä on myös jonkinlaiset tasot,
joilla jokainen kampaaja on. Leveleitä on kolme. Kuulostaa tosi hankalalta ja
opiskelu kestää kauan.
Nyt oon ollut Serenityssä noin viikon ja oon kyllä tykännyt.
Olen pelkällä katselulla oppinut jo paljon ja saanut hyviä vinkkejä omaan
työskentelyyn. Englantilaiset on kyllä mielettömiä föönaajia. Huhhuh. Aivan
ihania lopputuloksia! Sitä föönaamista vois katsoa loputtomasti. Niiden varmat
otteet ja nopeus on ihailtavaa. No, totta kai tässä puhutaankin nyt monen
vuoden kokemuksen omaavista rautaisista ammattilaisista, mutta anyway. Upeeta. Minäkin
olen päässyt pesemään asiakkaiden hiuksia ja auttanut kampaajia niiden töissä. Pesin
jopa Michaelin hiukset kun se pyysi! Oli aika jännittävää… Pesun jälkeen ei
sanonut mitään, joten ehkä se oli sen tyyli kiittää :D. Jepjep! Mun hiukset
toimi myös harjoituskappaleena yhdelle Junior Stylisteistä, kun se halus
harjoitella hääkampauksia. Hienoja kampauksia Amie osasi kyllä tehdä ja lopuksi
sain kiharat koko tukkaan! Perjantaina oli kiire päivä ja oli paljon hommaa. Pomo antoi mulle maanantain vapaaksi kun on hiljaisempaa ja sano, että tehkää Tiian kanssa jotain kivaa! Jee!
Lauantaina oltiin tosiaan Lontoossa ja maanantaina
päätettiin lähteä vapaapäivän kunniaksi Brightoniin päiväksi. Sunnuntaina
oltiin toooosi väsyneitä ja nukuttiin pitkään, Tiia tosin nukku vielä
pidempään! Käytiin Lidlissä ostamassa työviikolle lounastarpeita ja hölläiltiin
vaan ja ai että teki hyvää!
Maanantaiaamuna lähdettiin junalla matkustamaan Brightoniin. Matka kesti noin tunnin ja maisemat oli mielettömät. Ihanaa maaseutua: hevosia, lehmiä ja lampaita! Brightonissa hetki oltiin eksyksissä kunnes löydettiin ensimmäiselle etapille: Museolle ja Royal Pavilionille. Museo oli suljettu maanantaisin, plääh! Royal Pavilion tosin oli aika mieletön. Tiia nimesi sen Aladdinin linnaksi ja sitä se kyllä oli sipulikattoineen. Tosi upea paikka! Nähtävyyksien jälkeen suunnattiin lounaalle syömään pastat. Hyvät ja kalliit ruuat oli ja en tiiä miten taas eksyttiin niin hienoon ravintolaan. Laura from Finland huomas ravintolassa, että sen paita oli väärinpäin… voi terve. Tämän episodin jälkeen oli vuorossa shoppailua Brightonin Churchill Squaren ostoskeskuksessa ja Western Roadilla. Primarkista ostin 2 paitaa ja neuletakin sekä kaksi pikkulaukkua ja kaulakorun. NewLookista lähti mukaan kaksi paitaa. Ja kaikki sinisiä. Tiialle manailinkin, että mikä sinisen värin villitys mulla on menossa. Ennen mä en tykänny siitä väristä yhtään! Huhheijaa. Metsästettiin myös Tiian poikaystävälle jotain kivaa t-paitaa ja se vei kauan ja mitään paitaa ei Tiia vielä ostanut! Shoppailujen jälkeen oltiin menossa Brightonin kuuluisalle laiturille, mutta se oli jo sulkeutunut. Se jäi kaivertamaan ja päätettiin jo, että pakko tulla tännekin uudestaan! Silloin ehkä pääsisi myös katsastamaan sen museon. Junalippu oli tosin aika kallis, 13£ mutta ehkä sen kestää! Päivän päätteeksi oli tuloksena lisää rakkuloita jaloissa.. @!#&%/* mun jalat kuolee!
xoxo, Laura
Kuullostaa niin mielettömältä! So happy for you <3
VastaaPoista