lauantai 2. helmikuuta 2013

First 5 days in Hastings


Hello!

Huhhuh. Se on mun ensimmäinen tuntemus tällä hetkellä. Nämä kolme ensimmäistä päivää täällä ovat olleet raskaita ja jännittäviä, mutta myös ihania ja mielenkiintoisia. Uuteen maahan ja kaupunkiin totuttelu on haasteellista. En ole ikinä ollut Ruotsia ja Viroa pidemmällä ja sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneessa. Lentokonematka sujui hyvin vaikka mua jännitti niin paljon, että kylmä hiki nousi pintaan ja tuli huono olo. Nousuvaiheesta selvittyäni koneessa olikin rentoa ja mukavaa, tosin aika meni melko hitaasti. Noin 10min myöhässä arvioidusta ajasta saavuimme Lontoon Gatwickin lentokentälle ja kävelimme naamat kysymysmerkkeinä muiden ihmisten perässä siinä toivossa, että hekin ovat menossa hakemaan laukkujaan ja passitarkastukseen. Ja olivat he, onneksi. Lentoaseman aulassa meitä odotti nainen iso nimilista kädessään: Tiia Hyvönen ja Laura Makaroff löytyivät listalta. Makaroff… I know.


Lontoosta Hastingsiin ajomatka kesti 1h 20min ja näin ensi näkemältä voin sanoa, että Englannin liikenne oli todella villiä. Meidänkin kuski pujotteli autojen välissä isolla pakettiautolla ja vauhtia oli kohtalaisen paljon. Englannin liikenne = Villi länsi. Vihdoin saavuttiin paikan päälle eli West Hill Roadille, St. Leonardsiin. St. Leonards on Hastingsin rajalla. Perhe otti meidät heti avosylin vastaan ja vaikuttivat todella mukavilta. Perheeseen kuuluu isä Bob, äiti Viv, tyttö Becca 13v ja poika Callum 15v. Perheenjäsenet ovat puheliaita ja kiinnostuneita meidän tekemisistä ja keskustellessa heidän kanssa oppii hyvin englannin kieltä, etenkin kun Viv on ammatiltaan englannin kielen opettaja. Sunnuntai-iltana syötiin myöhäinen illallinen, joka sisälsi kanaa ja riisiä with english gravy. Illalla oltiin todella väsyneitä ja mentiin melkein suoraan nukkumaan. Meidän huone sijaitsee ylimmässä kerroksessa. Se on ihanan iso ja sen yhteydessä on oma vessa ja suihku.

  





Maanantaiaamuna herättiin ja oltiin vielä vähän hämillämme, että missäs sitä ollaan. Aurinko paistoi ja Tiian avatessa ikkunamme verhot me kiljahdettiin ihastuksesta, sillä meidän huoneesta on mieletön näköala suoraan merelle. I-ha-naa! Syötiin aamupalaa ja lähdettiin talsimaan kohti Hastingsin keskustaa ja Cambridge Collegea, missä meillä alkaisi tämän viikon kestävä kielikurssi. Kurssilla opetellaan englannin kieltä, englantilaisten tapoja, sanontoja sekä slangia. Opettaja kertoi myös paikkoja Hastingsissa joissa kannattaa käydä. Kurssi on todella hyödyllinen ja hyvä ja opettaja Suzie on so lovely person niin kuin kaikki sanoo. Tuntien jälkeen lähdettiin kierrokselle ihanaan Vanhaan Kaupunkiin ja rakastuin välittömästi. Paljon tunnelmallisia pikkukauppoja ja kahviloita, sekä upeita rakennuksia. Käytiin syömässä voileivät ja sen paikan työntekijä tarjosi meille ranskalaiset, ilmeisesti koska oltiin suomalaisia, hah!

Sää täällä on ollut useampana päivänä sanoinkuvaamattoman hirveä. Vettä ja todella kovaa tuulta, yäk! Tiistaina sekä keskiviikkoaamuna satoi ja kengät märkinä lompsittiin koululle. Vaikka kyllä nämä säät silti Suomen talven voittaa, terveisin Talven SUURI vihaaja
























Välimatkat täällä on melko pitkiä ja kävelyä on tullut noin 10km päivässä. Täältä West Hill Roadilta on melkein 3km matkaa keskustaan, ja se väli suhataan ainakin 2 kertaa päivässä, kävellen. Tiistaina kierreltiin kaupoissa ja haisteltiin Hastingsin ilmaa. Illalla käytiin vielä kävelyllä.

Keskiviikkona oltiin taas aamulla englannin tunneilla ja käytiin lounaalla sekä kahvilla. Ostettiin Mr. Bean Coffee Housesta ihanat Latet! Nam! Oltiin suunniteltu, että matkalla kotiin yritetään löytää Lidl. Huomattiin, että kartta oli jääny kotiin ja kokeiltiin vähän matkaa ilman ja todettiin että ei tuu kesää! Oltais löydetty ittemme varmaan jostain Lontoosta jos oltaisiin jatkettu matkaa. Lähdettiin suuntaamaan kotiin ja suunniteltiin, että lähdetään etsimään Lidliä uudestaan. Katottiin reitti netistä ja löydettiin sinne hyvin! Jee! Meistä tulee vielä mielettömiä suunnistajia. Kyllä se tästä.

Tänä aamuna katottiin ikkunasta ulos ja ou nou! Hirveä ilma taas jälleen... Lähdettiin kävelemään kohti keskustaa ja sade lakkasi, jes! Englannin tunneilla juteltiin meidän kiinnostuksien kohteista ja tehtiin luetunymmärtämistehtäviä. Haasteellista, mutta superhyödyllistä. Tuntien jälkeen käytiin Tiian kanssa Mr. Beansissa Wrapeilla. Se kahvila on ihana paikka!

Kolmen aikaan tavattiin tätä koko Hastingsin harjoittelua vetävä koordinaattori Ann Parsons ja lähdettiin katsastamaan meidän työharjoittelupaikat. Tiia työskentelee Hastingsin keskustassa sijaitsevassa Parturi-kampaamossa Pazazz ja minä Vanhassa Kaupungissa olevassa Serenityssä. Molemmat paikat vaikuttivat mukavilta ja ihmiset olivat älyttömän ystävällisiä. Jutellessani paikan omistajan kanssa hän sanoi, että saan toimia kampaamossa assistenttina ja katseluoppilaana. Hän kertoi myös miehestä, joka työskentelee Serenityssä ja sanoi, että hän on aikamoinen persoona. Hän sanoi suunnilleen, että jos tulen toimeen hänen kanssa tulen toimeen kenen tahansa kanssa. Oh my god! Jännittävää… Ja mä joudunki menemään töihin jo perjantaina. Niillä oli joku työvoimapula ja ne tarvitsee ekstrakäsiä. Saan siitä maanantain vapaaksi, kivaa! Tiiallakin on maanantaina vapaapäivä. Tai no sillä on itse asiassa joka viikko maanantaisin vapaata, koska sen liike ei ole auki maanantaisin. Epistä. Saatiin Annilta ja sen mieheltä Jonilta kyyti kotiin. Tuntui luksukselta ettei tarvinnut taas lähteä tarpomaan merenrantaa pitkin. Kotona hengailtiin ja syötiin. Tällä kertaa ruokana oli perienglantilaista ruokaa: omenamakkaraa ja perunamuusia sekä ihanaa porkkana-nauris raastetta. Omenamakkara oli aika mielenkiintoinen kokemus, kun en makkarasta normaalisti välitä.

Illalla päätettiin lähteä käymään yhdillä drinksuilla baarissa, mitä oltiin kateltu monena päivänä. Bob tosin suositteli meille baaria nimeltä Brass Monkey. Voishan sitä kokeilla. Matkustettiin Hastingsin keskustaan ensimmäistä kertaa junalla ja lipunmyyjä ei myynyt meille lippuja, koska sillä ei ollut lippukonetta mukana. Excuse me?! Sä olet lipunmyyjä ja sulla ei ole konetta mukana. Argh. Tuli sitten ilmainen matka… Noh, kun päästin paikan päälle ei apinabaari ollutkaan auki ja suunnattiin siis baariin nimeltä Flairz mitä oltiin alun perin jo suunniteltu. Ikkunassa luki, että torstaisin on ”student night” ja juomat oli halpoja. Kuulosti hyvältä. Baari oli aikamoinen kapakka ja juomassakaan ei ollut kehumista. Meidän luokse tuli ensin vanhempi nainen, joka oli aivan päissään ja puhui siansaksaa. Sen jälkeen pöytään pompahti vanhempi mies, joka höpötti jotain. Hyi. Tämän jälkeen yhtäkkiä huomattiin, että ihmisiä lentelee pitkin seiniä tanssilattialla ja DJ:n kaiuttimet kaatuu päin seinää. Siellä oli aivan järjetön mylly… Tytöt repivät toisiaan hiuksista ja hakkasivat silmittömästi. Tappelu vaan jatkui ja jatkui ja siirtyi koko ajan lähemmäs meitä jolloin me päätettiin, että on todellakin aika lähteä. Voi huhhuh mitä menoa… Poliisit tuli onneksi paikalle. Otettiin taksi kotiin ja se maksoi vain 5,50£! Aika kreisiä! Taksikuski oli mukava kiinalainen mies ja antoi meille taksinumeronsa jos joskus tarvitaan kyytiä. Nice! Tallensin sen puhelimeen nimellä ”Chinese taxidriver”.

Perjantaiaamuna matkustin yksin junalla Hastingsin keskustaan ja kävelin sieltä työpaikalleni. Ja tällä kertaa ei lipunmyyjiä edes ollut paikalla eli pummilinja jatkui… Hastingsin keskustassa mulla oli hetki luppoaikaa ennen töihin menoa, joten kävin Topshopissa ja New Lookissa. Molemmissa kaupoissa oli alennusmyynnit menossa ja sieltä olis lähteny mukaan vaikka mitä, mut en ihan vielä rohjennu ostamaan. Huomenna mennään Lontooseen ja katsastetaan ensin ne kaupat ja sen jälkeen saa shoppailla muuaallakin. Ja totta kai Brightonin reissua varten täytyy laittaa rahaa talteen! 

Töihin menin ennen klo 11 ja siellä oli täysi tohina päällä. Assistentti Abby näytti mulle paikkoja ja kertoi assistentin tehtäviin kuuluvia asioita. Päivä oli tooooodella uuvuttava ja jännittävä. Se mies josta puhuin aikaisemmin oli tänään ainakin ihan mukava, mutta saas nähdä ;) Päästyäni töistä puoli 6 jouduin kävelemään kotiin, yksin ja pimeässä. Se oli pelottavaa. Rikoin varmasti ainakin henkilökohtaisen pikakävelyennätyksen kotimatkalla! Ehkä oon vähän vainoharhainen, sillä juoksulenkillä ollut vanha pappa joka nojasi seinään näytti potentiaaliselta murhaajalta tai ryöstäjältä. Kerroinkin Tiialle, että suunnittelin jo miten kumautan rosvoja laukulla naamaan jos ne yrittää jotain!

Illalliseksi meillä oli kotitekoisia hampurilaisia ja niitä vedettiin mahat täyteen. Bob halusi näyttää meille paikallisen pubin, että saataisiin mukava kokemus englantilaisesta yöelämästä eilisen jälkeen. The Bo-Peep Pub oli niiiiiin perienglantilainen paikka kun voi vaan olla. Tummaa puuta ja kokolattiamatto. Mukava seurustelupaikka. Juotiin yhet juomat ja Bob kertoi meille kaikista sen seikkailuista muissa maissa. Se on käyny tyyliin kaikissa Euroopan maissa ja asunu Israelissa 2 vuotta. Aika mieletöntä! 


















 


 Tänään oltiin Lontoossa ja voitte vaan kuvitella miten upeeta siellä oli! Kirjoitan siitä joku päivä lisää ja laitan järjettömän kuvapläjäyksen! 


xoxo, Laura

11 kommenttia:

  1. hahahaha MAKAROOOOFF!! :DDD ja chinese taxidriver. kivaa lukeeeee sun juttui tälleee, ni saa selkeen kuvan sun tekemisistä! jejeejejejejejeee. ikävä on jo! ps. mun nimimerkki on nolo. if u know who i,m. no kylhä sä tiiät! pusnus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaaa jep!! Jenna J on just hyvä ;)

      Poista
  2. Oijoi ku kivan näköstä :) ihania talojakinnn...
    On kyllä ikävä jo niinkun jj sanoi :) kommentoiden: mummi ei markovin mummi mut mummi kuitenki ;D;D

    VastaaPoista
  3. Hyvä Laura! Hieno blogi:) Odotan innolla kuvia Lontoosta! JEE t: Maria

    VastaaPoista
  4. Tätä oli kyllä niin kiva lukea :)
    Miss you!

    VastaaPoista
  5. Mä jotenki niin kuulen sun hekotukset joissain kohin :D

    VastaaPoista
  6. Oi miten ihana lukea teidän kuulumisia!
    Pitäkää kivaa!

    Minnis

    VastaaPoista