Hello!
Huhhuh. Se on mun ensimmäinen tuntemus tällä hetkellä. Nämä
kolme ensimmäistä päivää täällä ovat olleet raskaita ja jännittäviä, mutta myös
ihania ja mielenkiintoisia. Uuteen maahan ja kaupunkiin totuttelu on
haasteellista. En ole ikinä ollut Ruotsia ja Viroa pidemmällä ja sunnuntaina
olin ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneessa. Lentokonematka sujui hyvin
vaikka mua jännitti niin paljon, että kylmä hiki nousi pintaan ja tuli huono
olo. Nousuvaiheesta selvittyäni koneessa olikin rentoa ja mukavaa, tosin aika
meni melko hitaasti. Noin 10min myöhässä arvioidusta ajasta saavuimme Lontoon
Gatwickin lentokentälle ja kävelimme naamat kysymysmerkkeinä muiden ihmisten
perässä siinä toivossa, että hekin ovat menossa hakemaan laukkujaan ja
passitarkastukseen. Ja olivat he, onneksi. Lentoaseman aulassa meitä odotti nainen
iso nimilista kädessään: Tiia Hyvönen ja Laura Makaroff löytyivät listalta.
Makaroff… I know.
Lontoosta Hastingsiin ajomatka kesti 1h 20min ja näin ensi
näkemältä voin sanoa, että Englannin liikenne oli todella villiä. Meidänkin
kuski pujotteli autojen välissä isolla pakettiautolla ja vauhtia oli
kohtalaisen paljon. Englannin liikenne = Villi länsi. Vihdoin saavuttiin paikan
päälle eli West Hill Roadille, St. Leonardsiin. St. Leonards on Hastingsin
rajalla. Perhe otti meidät heti avosylin vastaan ja vaikuttivat todella
mukavilta. Perheeseen kuuluu isä Bob, äiti Viv, tyttö Becca 13v ja poika Callum
15v. Perheenjäsenet ovat puheliaita ja kiinnostuneita meidän tekemisistä ja
keskustellessa heidän kanssa oppii hyvin englannin kieltä, etenkin kun Viv on
ammatiltaan englannin kielen opettaja. Sunnuntai-iltana syötiin myöhäinen
illallinen, joka sisälsi kanaa ja riisiä with english gravy. Illalla oltiin
todella väsyneitä ja mentiin melkein suoraan nukkumaan. Meidän huone sijaitsee
ylimmässä kerroksessa. Se on ihanan iso ja sen yhteydessä on oma vessa ja
suihku.
Maanantaiaamuna herättiin ja oltiin vielä vähän hämillämme,
että missäs sitä ollaan. Aurinko paistoi ja Tiian avatessa ikkunamme verhot me
kiljahdettiin ihastuksesta, sillä meidän huoneesta on mieletön näköala suoraan
merelle. I-ha-naa! Syötiin aamupalaa ja lähdettiin talsimaan kohti Hastingsin
keskustaa ja Cambridge Collegea, missä meillä alkaisi tämän viikon kestävä
kielikurssi. Kurssilla opetellaan englannin kieltä, englantilaisten tapoja,
sanontoja sekä slangia. Opettaja kertoi myös paikkoja Hastingsissa joissa
kannattaa käydä. Kurssi on todella hyödyllinen ja hyvä ja opettaja Suzie on so lovely person niin kuin kaikki sanoo.
Tuntien jälkeen lähdettiin kierrokselle ihanaan Vanhaan Kaupunkiin ja rakastuin
välittömästi. Paljon tunnelmallisia pikkukauppoja ja kahviloita, sekä upeita
rakennuksia. Käytiin syömässä voileivät ja sen paikan työntekijä tarjosi meille
ranskalaiset, ilmeisesti koska oltiin suomalaisia, hah!
Sää täällä on ollut useampana päivänä sanoinkuvaamattoman
hirveä. Vettä ja todella kovaa tuulta, yäk! Tiistaina sekä keskiviikkoaamuna
satoi ja kengät märkinä lompsittiin koululle. Vaikka kyllä nämä säät silti Suomen talven voittaa, terveisin Talven SUURI vihaaja
Välimatkat täällä on melko pitkiä
ja kävelyä on tullut noin 10km päivässä. Täältä West Hill Roadilta on melkein
3km matkaa keskustaan, ja se väli suhataan ainakin 2 kertaa päivässä, kävellen.
Tiistaina kierreltiin kaupoissa ja haisteltiin Hastingsin ilmaa. Illalla
käytiin vielä kävelyllä.
Keskiviikkona oltiin taas aamulla englannin tunneilla ja
käytiin lounaalla sekä kahvilla. Ostettiin Mr. Bean Coffee Housesta ihanat
Latet! Nam! Oltiin suunniteltu, että matkalla kotiin yritetään löytää Lidl.
Huomattiin, että kartta oli jääny kotiin ja kokeiltiin vähän matkaa ilman ja
todettiin että ei tuu kesää! Oltais löydetty ittemme varmaan jostain Lontoosta
jos oltaisiin jatkettu matkaa. Lähdettiin suuntaamaan kotiin ja suunniteltiin,
että lähdetään etsimään Lidliä uudestaan. Katottiin reitti netistä ja
löydettiin sinne hyvin! Jee! Meistä tulee vielä mielettömiä suunnistajia. Kyllä
se tästä.
Tänä aamuna katottiin ikkunasta ulos ja ou nou! Hirveä ilma
taas jälleen... Lähdettiin kävelemään kohti keskustaa ja sade lakkasi, jes!
Englannin tunneilla juteltiin meidän kiinnostuksien kohteista ja tehtiin
luetunymmärtämistehtäviä. Haasteellista, mutta superhyödyllistä. Tuntien
jälkeen käytiin Tiian kanssa Mr. Beansissa Wrapeilla. Se kahvila on ihana
paikka!
Kolmen aikaan tavattiin tätä koko Hastingsin harjoittelua
vetävä koordinaattori Ann Parsons ja lähdettiin katsastamaan meidän
työharjoittelupaikat. Tiia työskentelee Hastingsin keskustassa sijaitsevassa
Parturi-kampaamossa Pazazz ja minä Vanhassa Kaupungissa olevassa Serenityssä.
Molemmat paikat vaikuttivat mukavilta ja ihmiset olivat älyttömän ystävällisiä.
Jutellessani paikan omistajan kanssa hän sanoi, että saan toimia kampaamossa
assistenttina ja katseluoppilaana. Hän kertoi myös miehestä, joka työskentelee
Serenityssä ja sanoi, että hän on aikamoinen persoona. Hän sanoi suunnilleen,
että jos tulen toimeen hänen kanssa tulen toimeen kenen tahansa kanssa. Oh my
god! Jännittävää… Ja mä joudunki menemään töihin jo perjantaina. Niillä oli
joku työvoimapula ja ne tarvitsee ekstrakäsiä. Saan siitä maanantain vapaaksi,
kivaa! Tiiallakin on maanantaina vapaapäivä. Tai no sillä on itse asiassa joka
viikko maanantaisin vapaata, koska sen liike ei ole auki maanantaisin. Epistä. Saatiin
Annilta ja sen mieheltä Jonilta kyyti kotiin. Tuntui luksukselta ettei
tarvinnut taas lähteä tarpomaan merenrantaa pitkin. Kotona hengailtiin ja
syötiin. Tällä kertaa ruokana oli perienglantilaista ruokaa: omenamakkaraa ja
perunamuusia sekä ihanaa porkkana-nauris raastetta. Omenamakkara oli aika
mielenkiintoinen kokemus, kun en makkarasta normaalisti välitä.
Illalla päätettiin lähteä käymään yhdillä drinksuilla
baarissa, mitä oltiin kateltu monena päivänä. Bob tosin suositteli meille
baaria nimeltä Brass Monkey. Voishan sitä kokeilla. Matkustettiin Hastingsin
keskustaan ensimmäistä kertaa junalla ja lipunmyyjä ei myynyt meille lippuja,
koska sillä ei ollut lippukonetta mukana. Excuse me?! Sä olet lipunmyyjä ja
sulla ei ole konetta mukana. Argh. Tuli sitten ilmainen matka… Noh, kun päästin
paikan päälle ei apinabaari ollutkaan auki ja suunnattiin siis baariin nimeltä
Flairz mitä oltiin alun perin jo suunniteltu. Ikkunassa luki, että torstaisin
on ”student night” ja juomat oli halpoja. Kuulosti hyvältä. Baari oli
aikamoinen kapakka ja juomassakaan ei ollut kehumista. Meidän luokse tuli ensin
vanhempi nainen, joka oli aivan päissään ja puhui siansaksaa. Sen jälkeen
pöytään pompahti vanhempi mies, joka höpötti jotain. Hyi. Tämän jälkeen
yhtäkkiä huomattiin, että ihmisiä lentelee pitkin seiniä tanssilattialla ja
DJ:n kaiuttimet kaatuu päin seinää. Siellä oli aivan järjetön mylly… Tytöt
repivät toisiaan hiuksista ja hakkasivat silmittömästi. Tappelu vaan jatkui ja
jatkui ja siirtyi koko ajan lähemmäs meitä jolloin me päätettiin, että on
todellakin aika lähteä. Voi huhhuh mitä menoa… Poliisit tuli onneksi paikalle.
Otettiin taksi kotiin ja se maksoi vain 5,50£! Aika kreisiä! Taksikuski oli
mukava kiinalainen mies ja antoi meille taksinumeronsa jos joskus tarvitaan
kyytiä. Nice! Tallensin sen puhelimeen nimellä ”Chinese taxidriver”.
Perjantaiaamuna matkustin yksin junalla Hastingsin
keskustaan ja kävelin sieltä työpaikalleni. Ja tällä kertaa ei lipunmyyjiä edes
ollut paikalla eli pummilinja jatkui… Hastingsin keskustassa mulla oli hetki
luppoaikaa ennen töihin menoa, joten kävin Topshopissa ja New Lookissa.
Molemmissa kaupoissa oli alennusmyynnit menossa ja sieltä olis lähteny mukaan
vaikka mitä, mut en ihan vielä rohjennu ostamaan. Huomenna mennään Lontooseen
ja katsastetaan ensin ne kaupat ja sen jälkeen saa shoppailla muuaallakin. Ja
totta kai Brightonin reissua varten täytyy laittaa rahaa talteen!
Töihin menin
ennen klo 11 ja siellä oli täysi tohina päällä. Assistentti Abby näytti mulle
paikkoja ja kertoi assistentin tehtäviin kuuluvia asioita. Päivä oli
tooooodella uuvuttava ja jännittävä. Se mies josta puhuin aikaisemmin oli
tänään ainakin ihan mukava, mutta saas nähdä ;) Päästyäni töistä puoli 6
jouduin kävelemään kotiin, yksin ja pimeässä. Se oli pelottavaa. Rikoin
varmasti ainakin henkilökohtaisen pikakävelyennätyksen kotimatkalla! Ehkä oon
vähän vainoharhainen, sillä juoksulenkillä ollut vanha pappa joka nojasi
seinään näytti potentiaaliselta murhaajalta tai ryöstäjältä. Kerroinkin
Tiialle, että suunnittelin jo miten kumautan rosvoja laukulla naamaan jos ne
yrittää jotain!
Illalliseksi meillä oli kotitekoisia hampurilaisia ja niitä
vedettiin mahat täyteen. Bob halusi näyttää meille paikallisen pubin, että
saataisiin mukava kokemus englantilaisesta yöelämästä eilisen jälkeen. The
Bo-Peep Pub oli niiiiiin perienglantilainen paikka kun voi vaan olla. Tummaa
puuta ja kokolattiamatto. Mukava seurustelupaikka. Juotiin yhet juomat ja Bob
kertoi meille kaikista sen seikkailuista muissa maissa. Se on käyny tyyliin
kaikissa Euroopan maissa ja asunu Israelissa 2 vuotta. Aika mieletöntä!
xoxo, Laura
hahahaha MAKAROOOOFF!! :DDD ja chinese taxidriver. kivaa lukeeeee sun juttui tälleee, ni saa selkeen kuvan sun tekemisistä! jejeejejejejejeee. ikävä on jo! ps. mun nimimerkki on nolo. if u know who i,m. no kylhä sä tiiät! pusnus
VastaaPoistaHahaaa jep!! Jenna J on just hyvä ;)
PoistaOijoi ku kivan näköstä :) ihania talojakinnn...
VastaaPoistaOn kyllä ikävä jo niinkun jj sanoi :) kommentoiden: mummi ei markovin mummi mut mummi kuitenki ;D;D
Hahah, mullaki on teitä ikävä!
PoistaHyvä Laura! Hieno blogi:) Odotan innolla kuvia Lontoosta! JEE t: Maria
VastaaPoistaKiiitos!
PoistaTätä oli kyllä niin kiva lukea :)
VastaaPoistaMiss you!
<3
PoistaMä jotenki niin kuulen sun hekotukset joissain kohin :D
VastaaPoistaHahaa niinpä!!
PoistaOi miten ihana lukea teidän kuulumisia!
VastaaPoistaPitäkää kivaa!
Minnis