Last week! OMG!!

Heyy!

Lauantaina lähdettiin kiertämään Lontoota toiseen otteeseen. Tällä kertaa keskityttiin vaan shoppailuun, yllätys yllätys.

Tiian pomo oli vinkannut, että Hastingsin Information Centeristä saa junalippuja ostettua tuntuvalla alennuksella ja mehän suunnattiin heti sinne. Jep, liput sai melkein 8 puntaa halvemmalla ja se oli erittäin jees. Kieltämättä mulla kävi mielessä pieni ajatus, että tässä on joku koira haudattuna mutta se sitten unohtui.

Lauantaiaamuna 9.30 hypättiin junaan. Lipuntarkastaja pyysi kaikkia näyttämään lippuja ja meikäläiset kirkkain silmin vetäisi halvat junaliput esille. Lipuntarkastaja kertoi meille, että nämä kyseiset liput ei käy tässä junassa. No niinpä tietysti. Yleisesti ottaen kaikki tämän maan asukit kenen kanssa on tullut asioitua ovat olleet todella ystävällisiä ja mukavia, paitsi tämä henkilö. Töykeästi hän ilmoitti, että te jäätte pois ensimmäisellä asemalla Lontoossa. Kiitos vaan… Onneksi siellä asemalla meitä autettiin ja päästiin vihdoin Lontoon keskustaan.

Päivä Lontoossa meni kivasti. Ihmisiä oli aivan jäätävän paljon ja tuuli oli kylmempi kuin Suomessa -30 astetta, mutta on se silti niin upea paikka. Kierreltiin kaupoissa ja vähän shoppailtiin ja käytiin syömässä.

Tulomatka junalla oli taas sellaista seikkailua. Ensin Lontoon asemalta piti matkustaa johonkin paikkaan nimeltä East Croydon?! Öö jep. Siellä oltiin kysymysmerkkeinä, mutta onneksi täältä löytyi ystävällistä henkilökuntaa ketkä meitä opasti. Tämä kyseinen henkilökunta myös kysyi ollaanko ruotsalaisia. EI. Meitä on myös luultu saksalaisiksi ja yksi asiakas töissä luuli mua skottilaiseksi. Hahaa, ei ihan. Matka Lontoosta Hastingsiin kesti junavaihtoineen yli 2 tuntia… Hohhoijaa. Oltiin kotona vasta puoli 11 illalla ja arvatkaa vaan kuinka rättipoikkipuhki.

Sunnuntaina kierreltiin Hastingsin Vanhan Kaupungin pikkuputiikkeja. Siellä oli ihana tunnelma. Sunnuntaiaamupäivä pikkukaduilla. Kahvi tuoksuu ja linnut laulaa. No okei, linnut ei laulanut. Lokit ei laula, lokit rääkyy. Ne rääkyy myös joka aamu meidän ikkunan takana. Siellä ne rumilukset istuu katon reunalla ja jokainen raakkuu vuorollaan. Yäk. Kaupoista tuli ostettua hieman matkamuistoja ja tuliaisia. Sunnuntai-iltana käytiin kävelemässä rannalla. Pimeä meri on niin pelottava!

Maanantaisen vapaapäivän missio oli metsästää uusi matkalaukku. Voi kyllä. On tullut shoppailtua sen verran, että vaatteet ja etenkään mun uusi kenkäkokoelma ei mahdu laukkuun. Pikku kierroksen jälkeen laukku löytyi Sports Directista 17 punnalla!! Huhhuh. Laukun oikea hinta oli 50 puntaa eli aika hyvä diili ;) Raahatessamme laukkua kotiin meidät pysäytti nainen ja kysyi mistä ollaan laukku ostettu kun oli noin halpa. No niin! Ei mikään ihme, että ihmiset keskustassa tuijotti meidän uutta laukkua koko ajan kun siinä komeili kissan kokoinen 70% DISCOUNT lappu! Mä jo kuvittelin, että yks mies meinasi ryöstää meidät kun se jäi kyyläilemään tota laukkua. Jepjep Laura…..

Tiistaina mulla oli tosi karmea kurkkukipu ja töissäkin olin vähän horroksessa koko ajan. Hutera olo eikä kävelymatka kotiin auttanut asiaa. Tiistai-ilta meni vaan peiton alla maatessa. Onneksi Bob ja Viv antoi mulle lääkettä!

Keskiviikko. Enää päivä jäljellä. Ihan hullua. Töissä oli haikea fiilis kun ajatteli, että pari päivää enää. Työkaveritkin koko ajan kyseli mun kotiinlähtöfiiliksiä ja siinä se todellisuus jotenkin iski. Mä oon 2 päivän päästä jo kotona. Apua.

Keskiviikkoiltana Bob ja sen kaveri David vei meidät pieneen englantilaiseen pubiin. Keskiviikkoiltaisin siellä on bändi soittamassa bluegrass – musiikkia. Ei ihan meikäläisen musiikkimaulle sopivaa, mutta livemusa on kuitenkin aina livemusaa. Sitä on niin ihana katsoa ja kuunnella. David tarjosi meille muutamat sidukat ja oli muutenkin mukava ilta muutamaa ällötystä lukuun ottamatta!

Torstaina oli tosiaan viimeinen päivä töissä… Koko päivän oli superhaikea fiilis ja kun lähdön paikka läheni, se muuttui vaan haikeammaksi. Kaikkia ihania työkavereita tuli halailtua ja muutama kyynelkin tirautettua. En voi käsittää miten aika on mennyt näin nopeasti. Ei voi kyllä kukaan muukaan. Mulle tulee ihan hirveä ikävä koko Serenityn ihanaa porukkaa. Julie, Star, Michael, Vicky, Ashleigh, Penny, Jaz, Amie, Abbie ja Camilla, I will miss you all!! xoxo <3