Slurps! |
Malibut |
Anyway, istuskeltiin baarissa ja juteltiin meidän ajasta
täällä ja oli hauskaa. Ilta muuttui vielä hauskemmaksi kun tavattiin mukavia
ihmisiä ;) Lähdettiin kotiin kuitenkin aika aikaisin, koska oltiin suunniteltu
lauantaille ohjelmaa Hastingsia kierrellen.
Lauantaiaamuna vedettiin myslit ja kahvit naamaan ja
lähdettiin tallustamaan kohti Hastingsin Museota. Mä en todellakaan, siis
TODELLAKAAN, ole mikään museoihminen, mutta kun on tällaisesta paikasta kyse ja
Bob tätä meille suositteli niin pakko siellä oli käydä. Ja hyvä että käytiin.
Museo oli todella mielenkiintoinen paikka. Siellä oli dinosaurusnäyttely ja
eläinnäyttely sekä paljon asiaa muinaisen ajan intiaaneista. Kaikista karmivin
oli kyllä ehdottomasti jättimäinen krokotiili lasin takana ja nappia painamalla
sai vielä lisävalaistusta ja HYI! Pelkäsin koko ajan että se herää eloon…
Museolta jatkettiin keskustaan ja käytiin syömässä
tonnikalasalaatit. Mulle tuli tän kyseisen salaatin jälkeen aivan hirveä olo,
ja voitte varmaan arvata, ettei olla menossa siihen paikkaan uudestaan! Hetken
puhaltelun jälkeen kierreltiin kaupoissa ja Hastingsin Priory Meadow
ostoskeskuksessa. Tältä reissulta lähti mukaan kahdet kengät, kaksi paitaa sekä
kahdet korvikset. Ihan kun mulla ei niitä korviksiakin olis jo tarpeeksi.
Käytiin vielä ostamassa muutamat alottelusiiderit, koska päätettiin lähteä
bilettämään!
Oltiin kuultu baarista The Brass Monkey ja Bobkin sanoi sen
olevan hyvä paikka. Jepjep. Aluksi kun mentiin sisään siellä soi bluesmusiikkia
ja klo 12 jälkeen musiikki vaihtui 70-90 luvun rokkikappaleiksi. Mä tykkään
rockmusiikista, mutta mä en todellakaan osaa sitä tanssia ja eikä vaan oltu
sellaisella tuulella. Tähän paikkaan maksoi sisäänkin 5£ ja narikka 1£. Vaihdettiin
baaria ja kokeiltiin paikkaa nimeltä Fluid. Se näytti kivalta nuorten paikalta
ja hyvää musiikkia kuului. Maksettiin tännekkin paikkaan 5£ sisäänpääsymaksuna
ja todettiin että ....... Tämä mesta oli ehkä meidän huoneen kokoinen ja
baaritiski ja ”tanssilattia” oli yhdistetty. Kuulostaa hyvältä, eikö? Parasta
siinä oli vielä se, että Fluidissa ei ollut narikkaa ollenkaan! Siellä me
suomalaiset seisottiin toppatakit päällä ja villahuivit kaulassa keskellä
baaritiskitanssilattiaa. Jepjep vaan tällekin paikalle. Otettiin sieltäkin aika
nopeasti jalat alle ja lähdettiin kävelemään kotia kohti, sillä taksitolpalla
oli muutama muukin. Nyt ainakin selvisi minkä takia ihmiset kulkevat pelkät
mekot päällä (puolialasti) yöllä Hastingsin kaduilla: baareissa ei ole paikkaa
mihin sen takin voisi jättää. Ihan käsittämätöntä. Meillä oli kylmä toppatakit
päällä siellä mereltä puhkuvasta tuulesta niin en osaa edes kuvitella kuinka kylmä
niillä muilla oli, jotka ei omistaneet takkia. Kävelymatka kotiin ei ollut
mikään järin mukava ja jotkut ällöttävät pojat huuteli meille kadun toiselta
puolelta puolet matkasta. Että sellasta. Mulla edelleen vaivaa jaloissa kauheet rakot ja sen vuoksi kävelin tosi vinkuraan koko matkan ja sen kyllä huomasi seuraavana päivänä. Oikea pohje oli aivan jumissa!
Sunnuntaiaamuna herättiin ilman krapulaa. Jes! Bob kertoi
meille keskustassa tapahtuvasta The Umbrella Paradesta ja haluttiin päästä
katsomaan sitä. Käveltiin jälleen keskustaan kamalassa tuulessa ja sateessa ja
voin kertoa, että mun mieliala ei ollut järin hyvä! Saavuttuamme keskustaan
meitä vastaan marssi iso lauma ihmisiä pukeutuneina eriväreihin ja hauskat
sateenvarjot käsissään. Se oli ihan mieletöntä. Paaaaaljon ihmisiä, paljon
värejä, paljon musiikkia ja rumpujen soittoa sekä muutama sateenvarjo. Ihanaa.
Käveltiin paraatin perässä paikkaan mihin marssi loppui ja aivan yhtäkkiä yksi
paraatin jäsenistä hyppii meidän luokse ja yrittää saada meitä mukaan. Mä
käännän just päätä pois ja mies nappaa Tiian kädestä kiinni ja repii sen
mukanaan paraatin keskelle. Mies hyppii ja tanssii Tiian ympärillä ja Tiia
seisoo siellä aivan kysymysmerkkinä. Ihmiset ottaa paljon kuvia ja arvatkaa
mitä mä teen? Nauran. Nauroin niin paljon, että mun silmät vuosi vettä kuin
vesiputoukset. Ihmiset katsoi muakin pikkusen oudosti. Ai että, huhhuh.
Naurattaa vieläkin. Vihdoin Tiia pelastaa itsensä paraatin syövereistä ja
nauretaan lisää. Kuvista voi myös päätellä kuinka paljon on naurettu, kun kuvauskäsi ei pysynyt hirveän vakaana...
Kylmän sadepäivän kunniaksi mentiin ihanaan kahvilaan kaakaoille. Nam. Kaakaoiden jälkeen käytiin muutamassa kaupassa TAAS metsästämässä Tiian poikaystävälle tuliaispaitaa. No voitte vaan arvata löytyikö, NO EI! Käveltiin kotiin aivan jäätävässä myrskyssä ja muutaman kerran tuntui siltä, että jos ei vaan painaisi tuulta vastaan ja päästäisi itsensä rennoksi, lentäisi varmasti jonkin talon katolle. Lokeillakin näytti olevan hankaluuksia. Iso parvi lintuja vaan räpiköi paikallaan taivaalla. Hahhah. Olisi varmasti rankkaa olla lintu Englannissa.
Kaksi läpimärkää tyttöä pääsi vihdoin ja viimein kotiin ja sunnuntai-ilta vaan löhöiltiin ja odotettiin koska katto repeää irti talosta, koska tämä tuuli on jotain ihan käsittämättömän kamalaa.
xoxo, Laura
mun kamera ei sit osaa uida! ;) eikä kyl lentääkkäää... mut voit yrittää opettaa hellävaraisin ottein. ei mul muut! :D
VastaaPoistaHahah, joo. Mä oon pitänyt sitä kuin kukkaa kämmenellä ;)
VastaaPoistahaha, eli se on lentäny noin 7 kertaa sun käsistä, koska rähmis mikä rähmis ;)
VastaaPoistaNimenomaan!
VastaaPoistaHienoja kuvia ja kivoja juttuja! Ystävämme S minut tänne ohjasi, tähän luukkuun osasin ihan itse kirjoittaa:)
VastaaPoistaNauti olostasi! Täällä on satanut lunta, räntää, lunta, räntää ja ai niin, vähän vettäkin välillä. Paljon terveisiä!
T. Minna
Terkkuja takaisin! :)
Poista