maanantai 11. helmikuuta 2013

Viikonloppu Hastingsissa

Slurps!
Tämä viikonloppu päätettiin pysyä kotosalla eli Hastingsissa. Perjantai-iltana päätettiin mennä yhdille drinkeille työviikon päätteeksi. Oltiin kuultu sellaisesta paikasta kun The Dragon Bar, joka sijaitsee Vanhassa Kaupungissa. Tilattiin taksi, joka oli taas aivan överihalpa. Lohikäärmebaarin ulkopuolella todettiin, että onpas paljon porukkaa. Mentiin kuitenkin sisälle, mutta eipä kauaa siellä viihdytty kun eteenpäin kulkeminenkin oli vaikeaa istumapaikoista puhumattakaan. Kadun toisella puolella oli uuden ja nuorekkaan näköinen paikka The Black Market. Tilattiin sieltä summamutikassa jonkinlaiset sidukat ja istuskeltiin ja katseltiin ympärillemme. Aika tyhjältä näytti paikka, mutta ainakin soi hyvä musiikki!

Malibut 
Siidereiden tilaamisessa täytyy täällä olla tosi tarkkana, sillä täällä myydään sellaistakin siideriä, joka on 12 prosenttista! Meidän hostdad kertoi kauhutarinan jossa suomalainen tyttö, joka asui näiden talossa ulkomaanvaihdon ajan oli vahingossa juonut tätä vahvaa siideriä. Kuulemma vielä 4 kappaletta. Tyttö oli ollut tajuttomana ja tuotu ambulanssilla kotiin… Jaiks! Me ei kyllä siihen litkuun kosketa!

Anyway, istuskeltiin baarissa ja juteltiin meidän ajasta täällä ja oli hauskaa. Ilta muuttui vielä hauskemmaksi kun tavattiin mukavia ihmisiä ;) Lähdettiin kotiin kuitenkin aika aikaisin, koska oltiin suunniteltu lauantaille ohjelmaa Hastingsia kierrellen.

Lauantaiaamuna vedettiin myslit ja kahvit naamaan ja lähdettiin tallustamaan kohti Hastingsin Museota. Mä en todellakaan, siis TODELLAKAAN, ole mikään museoihminen, mutta kun on tällaisesta paikasta kyse ja Bob tätä meille suositteli niin pakko siellä oli käydä. Ja hyvä että käytiin. Museo oli todella mielenkiintoinen paikka. Siellä oli dinosaurusnäyttely ja eläinnäyttely sekä paljon asiaa muinaisen ajan intiaaneista. Kaikista karmivin oli kyllä ehdottomasti jättimäinen krokotiili lasin takana ja nappia painamalla sai vielä lisävalaistusta ja HYI! Pelkäsin koko ajan että se herää eloon…

Museolta jatkettiin keskustaan ja käytiin syömässä tonnikalasalaatit. Mulle tuli tän kyseisen salaatin jälkeen aivan hirveä olo, ja voitte varmaan arvata, ettei olla menossa siihen paikkaan uudestaan! Hetken puhaltelun jälkeen kierreltiin kaupoissa ja Hastingsin Priory Meadow ostoskeskuksessa. Tältä reissulta lähti mukaan kahdet kengät, kaksi paitaa sekä kahdet korvikset. Ihan kun mulla ei niitä korviksiakin olis jo tarpeeksi. Käytiin vielä ostamassa muutamat alottelusiiderit, koska päätettiin lähteä bilettämään!

Oltiin kuultu baarista The Brass Monkey ja Bobkin sanoi sen olevan hyvä paikka. Jepjep. Aluksi kun mentiin sisään siellä soi bluesmusiikkia ja klo 12 jälkeen musiikki vaihtui 70-90 luvun rokkikappaleiksi. Mä tykkään rockmusiikista, mutta mä en todellakaan osaa sitä tanssia ja eikä vaan oltu sellaisella tuulella. Tähän paikkaan maksoi sisäänkin 5£ ja narikka 1£. Vaihdettiin baaria ja kokeiltiin paikkaa nimeltä Fluid. Se näytti kivalta nuorten paikalta ja hyvää musiikkia kuului. Maksettiin tännekkin paikkaan 5£ sisäänpääsymaksuna ja todettiin että ....... Tämä mesta oli ehkä meidän huoneen kokoinen ja baaritiski ja ”tanssilattia” oli yhdistetty. Kuulostaa hyvältä, eikö? Parasta siinä oli vielä se, että Fluidissa ei ollut narikkaa ollenkaan! Siellä me suomalaiset seisottiin toppatakit päällä ja villahuivit kaulassa keskellä baaritiskitanssilattiaa. Jepjep vaan tällekin paikalle. Otettiin sieltäkin aika nopeasti jalat alle ja lähdettiin kävelemään kotia kohti, sillä taksitolpalla oli muutama muukin. Nyt ainakin selvisi minkä takia ihmiset kulkevat pelkät mekot päällä (puolialasti) yöllä Hastingsin kaduilla: baareissa ei ole paikkaa mihin sen takin voisi jättää. Ihan käsittämätöntä. Meillä oli kylmä toppatakit päällä siellä mereltä puhkuvasta tuulesta niin en osaa edes kuvitella kuinka kylmä niillä muilla oli, jotka ei omistaneet takkia. Kävelymatka kotiin ei ollut mikään järin mukava ja jotkut ällöttävät pojat huuteli meille kadun toiselta puolelta puolet matkasta. Että sellasta. Mulla edelleen vaivaa jaloissa kauheet rakot ja sen vuoksi kävelin tosi vinkuraan koko matkan ja sen kyllä huomasi seuraavana päivänä. Oikea pohje oli aivan jumissa!

Sunnuntaiaamuna herättiin ilman krapulaa. Jes! Bob kertoi meille keskustassa tapahtuvasta The Umbrella Paradesta ja haluttiin päästä katsomaan sitä. Käveltiin jälleen keskustaan kamalassa tuulessa ja sateessa ja voin kertoa, että mun mieliala ei ollut järin hyvä! Saavuttuamme keskustaan meitä vastaan marssi iso lauma ihmisiä pukeutuneina eriväreihin ja hauskat sateenvarjot käsissään. Se oli ihan mieletöntä. Paaaaaljon ihmisiä, paljon värejä, paljon musiikkia ja rumpujen soittoa sekä muutama sateenvarjo. Ihanaa. Käveltiin paraatin perässä paikkaan mihin marssi loppui ja aivan yhtäkkiä yksi paraatin jäsenistä hyppii meidän luokse ja yrittää saada meitä mukaan. Mä käännän just päätä pois ja mies nappaa Tiian kädestä kiinni ja repii sen mukanaan paraatin keskelle. Mies hyppii ja tanssii Tiian ympärillä ja Tiia seisoo siellä aivan kysymysmerkkinä. Ihmiset ottaa paljon kuvia ja arvatkaa mitä mä teen? Nauran. Nauroin niin paljon, että mun silmät vuosi vettä kuin vesiputoukset. Ihmiset katsoi muakin pikkusen oudosti. Ai että, huhhuh. Naurattaa vieläkin. Vihdoin Tiia pelastaa itsensä paraatin syövereistä ja nauretaan lisää. Kuvista voi myös päätellä kuinka paljon on naurettu, kun kuvauskäsi ei pysynyt hirveän vakaana...

Kylmän sadepäivän kunniaksi mentiin ihanaan kahvilaan kaakaoille. Nam. Kaakaoiden jälkeen käytiin muutamassa kaupassa TAAS metsästämässä Tiian poikaystävälle tuliaispaitaa. No voitte vaan arvata löytyikö, NO EI! Käveltiin kotiin aivan jäätävässä myrskyssä ja muutaman kerran tuntui siltä, että jos ei vaan painaisi tuulta vastaan ja päästäisi itsensä rennoksi, lentäisi varmasti jonkin talon katolle. Lokeillakin näytti olevan hankaluuksia. Iso parvi lintuja vaan räpiköi paikallaan taivaalla. Hahhah. Olisi varmasti rankkaa olla lintu Englannissa.

Kaksi läpimärkää tyttöä pääsi vihdoin ja viimein kotiin ja sunnuntai-ilta vaan löhöiltiin ja odotettiin koska katto repeää irti talosta, koska tämä tuuli on jotain ihan käsittämättömän kamalaa.

xoxo, Laura









 









6 kommenttia:

  1. mun kamera ei sit osaa uida! ;) eikä kyl lentääkkäää... mut voit yrittää opettaa hellävaraisin ottein. ei mul muut! :D

    VastaaPoista
  2. Hahah, joo. Mä oon pitänyt sitä kuin kukkaa kämmenellä ;)

    VastaaPoista
  3. haha, eli se on lentäny noin 7 kertaa sun käsistä, koska rähmis mikä rähmis ;)

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia ja kivoja juttuja! Ystävämme S minut tänne ohjasi, tähän luukkuun osasin ihan itse kirjoittaa:)

    Nauti olostasi! Täällä on satanut lunta, räntää, lunta, räntää ja ai niin, vähän vettäkin välillä. Paljon terveisiä!
    T. Minna

    VastaaPoista